Teos käsittelee eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvaa rikoksentekijän
luovuttamista. Tutkimuksessa selvitetään, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä
rikoksentekijä voidaan luovuttaa toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen ja vastaavasti Suomesta toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tutkimuksen keskiössä on Euroopan unionin neuvoston vuoden 2002 kesäkuussa antama puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, EAW-puitepäätös).

Jäsenvaltioiden rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa on vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Periaatteen ensimmäisenä konkreettisena sovelluksena EAW-puitepäätöksen keskeisenä tavoitteena on tehostaa ja yksinkertaistaa jäsenvaltioiden välistä rikoksentekijöiden luovuttamista koskevaa menettelyä. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohtana on, että tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaisesti annettu ja niiden valossa laillinen oikeudellinen päätös on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa.

Tutkimuksessa pohditaan, mitä eri luovuttamisoikeuteen sisältyvillä edellytyksillä
ja ehdoilla tarkoitetaan ja mitä seurauksia niiden osittaisesta luopumisesta
eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on etenkin yksilön oikeussuojan ja tehokkaan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten perus- ja ihmisoikeuksien suoja on toteutettu pidätysmääräyksen soveltamisalalla ja missä määrin perus- ja ihmisoikeudet voivat muodostaa kieltäytymisperusteen rikoksentekijän luovuttamiselle.

Tutkimus on ensimmäinen Suomessa laadittu kokonaisvaltainen rikoksentekijän
luovuttamista koskeva esitys. Teos tarjoaa hyödyllistä tietoa tuomareille, syyttäjille, asianajajille ja muille käytännön työtä tekeville juristeille.