Minulla on tarina kerrottavana. Tarinani ei ole kummoinen, mutta kertomisen arvoinen. Se on minun oma tarinani, elämäkertani, tarina sodasta ja rakkaudesta (rakkaus näyttelee siinä hyvin pientä, lähes olematonta osaa), unohtumattomista seikkailuista, ystävyydestä, petoksesta ja verisestä uskonnosta.

Ensimmäisessä koodeksissa (jota parhaillaan pidät käsissäsi ja ihmettelet, ovatko nämä vaikeaselkoiset glyyfit ja niihin tutustuminen vain kallisarvoisen aikasi haaskausta, saattaa olla, sitä en voi luvata...) aloitan tarinani kaukaa menneisyydestä. Palaamme takaisin niihin aikoihin, joista minulla ei ole lainkaan muistikuvaa, koska olin vielä tuolloin rintaruokinnassa, ja suurissa rooleissa ovat enoni, Pacam uhripappi, ja paljon myöhemmin kuvaan astuu veljeni Ixbalanque. Omaan elämääni perehdymme vasta toisessa koodeksissa.