Kokonaiskuvan muodostaminen sähköisen viestinnän lainsäädännöstä on erittäin haastavaa. Lainsäädäntö on hajanaista: esimerkiksi tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä on siroteltu useisiin lakeihin. Internetiä kuvattaessa käytetään usein monimutkaista teknistä termistöä, joka on suodattunut myös lainsäädäntöön ja tehnyt siitä vaikeaselkoista.

Oman ongelmansa muodostaa se, että internetiin sovelletaan periaatteessa samoja lakeja, kuin muuhunkin viestintään. Internetin luonne mahdollistaa kuitenkin viestimisen lukemattomilla eri tavoilla ja tekniikoilla, jotka eivät välttämättä vastaa aiempia viestintätekniikoita.

Tässä kirjassa on lainsäädännön vaikeaselkoisuuden ongelmaa pyritty lähestymään toimijoiden roolien tunnistamisen kautta. Keskeisiä rooleja sähköisessä viestinnässä ovat viestinnän osapuoli, yhteisötilaaja ja teleyritys. Kun roolit on tunnistettu, tapaukseen soveltuvien oikeussääntöjen löytäminen ja soveltaminen helpottuu huomattavasti.

Yhteisenä nimittäjänä kaikille kirjan käsittelemille aihealueille on se, että ne liittyvät internetin välityksellä tapahtuvana viestintään ja sen erityispiirteisiin. Kirjassa käsitellään muun muassa viestinnän luottamuksellisuutta, tietoturvaa, työelämän sähköistä viestintää, sananvapautta joukkoviestinnässä internet-ympäristössä, yhteisötilaajien (yritysten, oppilaitosten, virastojen jne.) oikeuksia ja velvollisuuksia viestien välittäjinä, sähköisiä sopimuksia ja markkinointia, paikkatietojen käsittelyä ja teleyritysten toimintaa.

Teoksessa on toimijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien yleiskuvausten sekä käytännön esimerkkien avulla pyritty vastaamaan yleisimpiin sähköisen viestinnän ongelmatilanteisiin.

Suositun teoksen 2., uudistetussa painoksessa on huomioitu mm. sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin tuomat muutokset.