Tämä tarina on kirja valosta. Se on tositarina rohkeasta, omasta elämisestä ja myös omasta kuolemisesta. Kirjassa syöpää sairastava Marianne Thomé kulkee kuolemaan toiveensa mukaisesti rakkaassa saaressaan meren ja luonnon sylissä.

Vakavasta aiheestaan ja avoimesti kerrotuista sairauden askelmista huolimatta, tarina toimii myös kauniin kunnioittavana luontokuvauksena laajentuen lopulta koko elämän kokoiseksi. Valoisuudessaan, filosofisuudessaan, henkisyydessään sekä humoristisuudessaan se toimii vertaistukena, lohtuna, toivon tuojana, oman tiemme tarkistajana ja kuoleman pelon voittajana.

Kirja on myös elämänkatsomuksellinen arvoteksti. Ollessaan elävä esimerkki aidosta eksistentialistista niin elämässä kuin kuolemassakin, kirja kannustaa lukijaansa tuntemaan todellisen itsensä.

Kotikaupunkinsa Turun katuvilinässä, monien turkulaisten tuntemana, Marianne kosketti kauniisti valollaan meitä monia. Nyt tuo valo loistaa sydämiemme lisäksi tämän tarinan kirjaimissa - kiitollisuudesta kirkkaana.

Kirjailijasta
Anne Özay (s. 1966) on puoliboheemi kahden maanosan mimmi Euroopasta ja Aasiasta. Annen korot kopisevat tiukasti kotikaupunkinsa Turun toreilla ja Aurajoen aaltojen rantamaisemissa, mutta samaan aikaan hiukset kuitenkin hulmuavat historiallisen Istanbulin itämaisissa ihmeissä. Itä-Suomen ilo virtaa puolestaan rempseänä riemuna Annen elämän energioissa.

”Olen juuriltani savokarjalainen, monenkirjavalla elämänkokemuksella kuorrutettu, luovien sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja henkisyyteen liittyvien alojen moniosaaja. Elämässäni päämääräni on kaikkinainen kehitys, ja ajatuksenani avarakatseinen realismi. Elämänasenteeni on palveleminen sekä toivon tuominen. Tämä konkretisoituu arkeeni muun muassa niin kiinalaisen lääketieteen akupunktuurikkona, ratkaisukeskeisenä valmentajana, vertaisohjaajana ja kokemusasiantuntijana kuin tekstieni aihevalintoinakin.

Maailmaa makustelen kaksikielisenä Istanbul-bloggarina, joskin mausteena blogissani on mieluusti mukana myös kotikaupunkini Turku (www.sevenhillssaga.com). Terveisiä tuon niin Bosporinsalmen turkooseista tuulista kuin Istanbulin molempien maanosien meiningistäkin. Tutuksi tulevat myös Anatolian aasialaiset aarteet ja Bysantin aikaiset basaarit. Mesopotamian menneisyys, sivistyksemme syvät juuret sekä historiamme havina. Modernin makuista arkeakaan unohtamatta.
Kaikkinensa koen, että elämämme keitos kiehuu silloin sopuisasti, kun soppaamme maustavat niin viehkeät kuin vaikeatkin elämän värit - ja kiitollisuus niistä kaikista.”