Kirja tarkastelee koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneiden nuorten toimijuuden rakentumista nuorten elämänpolkujen sekä ammatillisen ohjaustyön näkökulmasta. Siinä ohjaus ymmärretään laajasti osana julkisia palveluita tehtynä kohtaamistyönä nuorten elämän suunnanotoissa ja siirtymissä. Tutkimuksessa kysytään, miten toimijuus tulee esiin nuorten elämänkerronnassa. Se myös pohtii, miten nuorten elämää kehystävät instituutiot ja ohjaustyön ympäristöt asemoivat toimijuutta. Nuorten sekä ammattilaisten haastatteluihin ja havaintoihin perustuva tutkimusaineisto on tuotettu Pohjois-Karjalassa toimineen Nuorten tuki -hankkeen (ESR 2010-2014) kehittämässä Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa vuosina 2014-2016.

Tutkimus painottaa nuorten lähiverkostojen, yhteisöjen sekä luottamussuhteiden merkitystä nuorten toimijuuden rakentumisessa. Sen tulokset tukevat havaintoja siitä, että eri instituutioissa tarjottu ohjaus sisältää usein virallisia ja epävirallisia kulttuurisia vaatimuksia nuorten toimijuudelle. Toimijuuden ammatillinen tukeminen edellyttää kuitenkin keskinäisen luottamuksen syntymistä, joka voidaan saavuttaa nuorta ja hänen rajojaan kunnioittavien kohtaamisten kautta. Ohjaustyössä voidaan kuitenkin paitsi tiedostaa nuoren sosiaalisten suhteiden merkitys myös pyrkiä tunnistamaan yhteiskunnallisten, institutionaalisten sekä kulttuuristen voimien merkitys elämän suunnanotoissa. Ohjaukseen osallistuvien suhteet toisiinsa ovat vastavuoroisia: ohjaus on yhdessä tekemistä, toimimista ja kertomista. Parhaimmillaan ohjaus voi tarjota marginaalissa oleville nuorille mahdollisuuden vertaistukeen ja tukea yhteisöllisyyden rakentamista.

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa suhteellisen vähän tutkitusta Ohjaamo-konseptista sekä tuoreen näkökulman ohjauksen käytäntöjen kehittämiseen. Se on samalla osa ohjausta ja nuorisotutkimusta koskevaa aikalaiskeskustelua ja tarjoaa relationaalisen vaihtoehdon autonomisuuden ja yksilöllisyyden merkityksen korostamiselle nuorten siirtymissä kohti aikuisuutta.