Kymmenen vuoden aikana kehitetyn uuden taidelajin määritelmä:

Valoveistos on uusi kuvataiteen laji, joka toteutetaan täysin uudentyyppisillä menetelmillä. Valoveistokset ovat lähinnä valamalla tuotettuja taululevyjä, reliefejä ja veistoksia, jotka on tehty valoa läpäisevistä aineista ja joihin on tarvittaessa sekoitettu väripigmenttejä. Valonsäteiden osuessa veistokseen siinä olevat koho- tai uppokuviot heijastelevat ja ilmehtivät elävästi. Yleensä valoveistoksissa on koho- tai uppokuvioisia pintoja paitsi silloin, kun sileäpintaisen teoksen sisään on valettu värillisiä osia tai työn pintaan on kiinnitetty erillisiä valuosia. Teoksen kuviopinnalle voi myös maalata.

Outi Akseli Hämäläinen on sulkavalainen monilahjakkuus: opettaja ja taitelija. Hän on säveltänyt mm. Suomen ensimmäisen lapsioopperan, kirjoittanut kirjoja, maalannut tauluja. Hän alkoi miettiä eläkkeellä ollessaan:

"Miten saisin veistoksiini ja reliefeihini elävän sielun? Miten voisin vangita valon ja orjuuttaa valon säteitä käyttäytymään haluamallani tavalla? Voisiko teos olla läpinäkyvä, jonka läpi tulevia valonsäteitä voisin koota, himmentää ja taittaa niiden kulkusuuntia kulloisenkin tarpeen mukaan? Nuo ominaisuudet toisivat teoksiini rikkautta ja samalla ne saisivat elävän sielun.

Kaikki oli opeteltava yritysten ja erehdysten kautta. Mistään ei löytynyt valmista tietoa. Kokeet alkoivat kipsitöiden opettelusta. Seuraavaksi tarvittiin elastiset muottimassat, kirkas hartsi ja erilaisten väripigmenttien kokeilut. Koemenetelmistä ja tutkimuksista kertyi myös melkoinen määrä hajanaisia muistiinpanoja.

Valoveistos ei ole kuolleeksi jähmettynyt kuva, vaan se elää ja ilmehtii joka hetki katsojalle uutta olemustansa. Varsinkin ikkunaan ripustettuna sen ilme muuttuu ulkoa tulevan valon mukaan ollen aina hiukan erilainen, niin yöllä ja päivällä, kesällä ja talvella."