Tarina ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ihmiskunnan menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Islantilainen Andri Snar Magnason tapaa johtavan ilmastoasiantuntijan, joka pyytää häntä kirjoittamaan kirjan maailman polttavimmasta kysymyksestä, ilmastonmuutoksesta. Eikö se ole tutkijoiden tehtävä? hän kysyy, ja tutkija vastaa, että ihmiset ymmärtävät tarinoita, eivät numeroita. Mutta millaiset sanat riittäisivät käsittelemään tämän suuruusluokan ongelmia?

”Seuraavan sadan vuoden aikana maapallon veden olomuodossa ja laadussa tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia. Napaseutujen jäätiköt tulevat enimmäkseen sulamaan, merenpinta nousee, maan lämpötila nousee aiheuttaen kuivuutta ja tulvia, ja meri muuttuu happamammaksi kuin se on ollut viimeisen 50 miljoonan vuoden aikana. Se vaikuttaa kaikkeen, minkä tunnemme, kaikkiin, joita rakastamme.”

Ajasta ja vedestä on filosofisesti, kirjallisesti, henkilökohtaisesti ja tieteellisesti perusteltu lähestymistapa ilmastonmuutokseen - alkaen taivaallisista lehmistä kertovista ikivanhoista myyteistä isovanhempien ja sukulaisten tarinoihin, kohtaamisiin tutkijoiden kanssa ja keskusteluihin dalai-laman kanssa. Se on myös vakava kutsu ryhtyä toimeen.

Andri Snar Magnason (s. 1973) on kirjoittanut sekä kauno- että tietokirjallisuutta lapsille ja aikuisille. Hän on Islannin tunnetuimpia kirjailijoita ja voittanut lukuisia palkintoja sekä kotimaassaan että ulkomailla. Hän asuu Reykjavikissa perheensä kanssa. Vuonna 2016 Magnason oli ehdolla Islannin presidentinvaaleissa ja sai kolmanneksi eniten ääniä.

”Merien happamoituminen. Olen ymmärtävinäni sanat, mutten todennäköisesti ymmärrä. Lataamaton ase näyttää samalta kuin ladattu, mutta sen hyödyllisyys tai vahingollisuus riippuu siitä, onko se ladattu vai ei. Sanoilla on erilainen lataus, ja käsitteet tarvitsevat monta vuotta latautuakseen. 'Merien happamoituminen' on yhtä suuri ja syvä kuin kaikki meret ja koko tulevaisuus. Se on yhtä suuri kuin kaikki yhteenlasketut silliparvet ja simput, kaikki koljat ja pyöriäiset, osterit, planktonit ja kaskelotit, yhtä suuri kuin kaikki suurenmoiset koralliriutat kilpikonnineen, aivokoralleineen ja klovnikaloineen. Näitä sanoja on yhtä vaikea nielaista kuin suullista meriperhosia.”