Meri on tuhatkasvoinen elementti. Kuin vastakkainen sukupuoli. Sitä ei opi tuntemaan milloinkaan lopullisesti. Sen alati muuttuva ilme peittää, kätkee, paljastaa. Sitä voi vihata, pelätä tai rakastaa.
Me merenkulkijat elämme joltisenkin sovussa sen kanssa. Tiedämme; se ottaa, se antaa. Luonteemme ja lopulta ulkomuotommekin muokkaantuu vuosien varrella sen myötä. Se muokkaa meidät ytimestä saakka kaltaisekseen. Ajansaatossa meistä onkin tullut kuin oma rotumme.
Tämä teksti perustuu omiin ja seilaustovereitteni kokemuksiin sekä tuntemuksiin merimiehenä, hyvinä ja huonoina hetkinä. Siitä nimi ”Joka hetki voi olla se ainut”.
Tämän tarkoitus on maakravuille valottaa, joitakin tuntoja elämästä merellä ja sen armoilla. Toivon että voitte tästä ammentaa itsellenne ja jakaa sitä muillekin. Satavuotisen itsenäisyytemme taipaleella on merenkulku ollut merkittävä osa maamme kauppaa ja kehitystä. Merenkulkijat ovat osaltaan tuoneet maailmalta hyviä mutta huonojakin asioita.