Vuoden 1990 molemmin puolin monet rohkeat suomalaiset eläkeläiset tekivät ennakkoluulottoman päätöksen karistaa kotimaan tomut kannoiltaan ja lähtivät viettämään eläketalvia ikuisen auringon maahan Espanjaan. Nämä pioneerit olivat muiden, vähemmän uskaliaiden ihmisten, kaummastelun ja kateuden kohteena. Hyvin yleinen käsitys oli, että lähtijät jotenkin pääsivät karkaamaan paremman elämän keskelle lomaparatiisiin, missä aurinko paistoi ikuisesti ja viini virtasi, eikä kellään ollut murheista tietoakaan.

Irja ja Matti muuttivat ensimmäisten joukossa uuteen maahan, löysivät paikkansa ja oman ystäväpiirinsä. Suomalaiset kohtasivat usein toisiaan seurustelun ja harrastustoiminnan parissa. Irjan ja Matin omat eläke-elämän kokemukset soljuvat heidän ystäviensä tarinoiden vierellä. Yli kymmenen vuoden ajanjaksolle sijoittuu paljon värikkäitä, inhimilllisiä - välillä traagisiakin tapahtumia.

Vastakohtana etelän huumalle pariskunta viettää kesät Hiittisten ruotsinkielisessä ulkosaaristossa, missä saaristolaiset elävät suljetussa miljöössä pitkälti luonnon omilla ehdoilla. Kesäasukkaiden ja paikallisten välille syntyy pitkäaikaisia ja ikimuistettavia ihmissuhteita.

Päiväkävelyn aikana Matti tarkastelee näitä kahta vastakkaista elämänmuotoa ja muistelee samalla menneen elämänsä tapahtumia. Eläkeiässä suurin osa siitä on jo takanapäin. Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin, olisiko joku asia pitänyt jättää kokonaan tekemättä ja tuliko mitään opittua?