"Tuulenpesä koivussa. Hylätty niitty parkkipaikan reunalla ennen mustaa kuusikkoa unohdettu niitty joutomaa. Peircen merkkiteoria. Harmaalle sepelille vierekkäin samaan suuntaan asetetut kiskot poikkeavat äkisti sivulle. Ruskeat mustat pellot keltaiset ojat. Jos käsite keksitään yhden asian selittämiseen on vasta nimetty yksi asia niin kuin ihmiselle annetaan nimi. Silloin ei saavuteta vielä uutta tietoa. Vihervarpusten parvi ryntää vasemmalle kovassa kiireessä märkien koivunoksien yllä. Matala talo villiintynyt puutarha hurjana. Talo puolustusasennossa savusta mustunut oven yläpuoli merkki kauan sitten sattuneesta onnettomuudesta."

Kari Rummukaisen kollaasiromaani kierrättää Suomi-mytologiaa, -historiaa ja -triviaa, Zachris Topeliuksesta ponnistaen ja varsinkaan Väinö Tanneria unohtamatta, proosaa ja lyyrisiä sävyjä risteyttäen. Lukija saa tietää paljon – mutta joutuu myös kysymään, mitä sittenkään voi tietää, tai edes kysyä.