Kansainvälinen sairaanhoitotiimi työskentelee kenttäsairaalassa Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa monien paineiden alla. Hoidettavina on niin siviileitä kuin taleban-taistelijoita. Talebanit käyvät täysimittaista sotaa vain sadan kilometrin päässä Islamabadista. Ympärillä oleva väkivalta sekä toisenlainen kulttuuri haastavat länsimaista henkilökuntaa. Stressi, turhautuneisuus ja olojen epävarmuus heijastuvat niin lääkäreihin kuin hoitajiinkin.

Klinikalla kuolee poikkeuksellisissa olosuhteissa nuori potilas, joka herättää paikallisväestössä hämmennystä. Myös sairaalan johtaja Roy katoaa odottamattomalla tavalla. Mistä on kyse, kuka ja mitä on tapahtumien taustalla?

Kaiken keskellä suomalainen sairaanhoitaja Kaisa Valli suoriutuu vaativasta työstään, mutta joutuu tahtomattaan osaksi tapahtumia.

KENTTÄSAIRAALA on vahva ja eletyn oloinen romaani kansainvälisestä avustustyöstä. Se kuva, joka avustustyöstä julkisuuteen välittyy, on siloteltua PR-pintaa. Tuon pinnan alla kuohuvat inhimilliset tunteet sekä henkilökohtaisuudet.

KENTTÄSAIRAALA avaa fiktion keinoin avustustyön maailmaa yksityiskohtien kautta. Romaanin tapahtumat ovat toki kirjailijan mielikuvituksen tuotetta - yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat silkkaa sattumaa.


Kirjailijasta
Tarja Tuovinen on toiminut erikoissairaanhoitajana 1980-luvun loppupuolelta maailman sota -ja kriisipesäkkeissä. Hänen ensimmäinen teoksensa Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa: naisena kriisipesäkkeissä (LIKE 2013) kuvaa päiväkirjamerkintöjen kautta avustustyön arkea. Myös seuraavassa kirjassaan Tuovinen valottaa jonkin verran työtään maailmalla (Hermeksen siivet, Kirjokansi 2016). Kolmas romaani jatkaa fiktion keinoin avustustyön epäkohtien valottamista.