Suomessa ei ole tehty merkittäviä toimia koulutuksen järjestäjän arviointivelvollisuuden toteutumiseksi, vaikka laki arviointivelvollisuudesta on tullut voimaan jo vuoden 1999 alussa ja arviointivelvollisuuden toteutumattomuus oli tiedossa viranomaisilla jo pari vuotta lain voimaantulon jälkeen. KM Raimo Lapiolahti tarkasteli väitöskirjassaan keskushallinnon tasolla syntyneen suomalaisen arviointikäytännön taustoja sekä soveltuvuutta ja vaikutusta paikalliseen arviointiin.

Suomen koulutuspolitiikassa siirryttiin 1980-luvun lopulla niin sanottuun informaatio-ohjaukseen, kun säädöksiin ja tarkastuksiin perustuvasta ohjauksesta luovuttiin. Informaatio-ohjauksessa ohjattavaan pyritään vaikuttamaan jakamalla tälle tietoa esimerkiksi tutkimusten ja suositusten kautta. Informaatio-ohjauksessa ei ole määräyksiä eikä pakottavia velvoitteita, ja siksi koulutuksen järjestäjien oma arviointi toiminnastaan on erittäin tärkeässä roolissa. Lapiolahden mukaan koulutuksen järjestäjien edellytyksiä oman toimintansa arviointiin ei tunnettu, kun laki arviointivelvollisuudesta astui voimaan vuonna 1999.