Mieheni ja minä pakkamme reput. Lähdemme läheisten kauhuksi omin päin junalla Kiinaan eväinä pussikeitot ja naposteltavaa. Lisää ostamme asemalaiturien maatuskoilta.

Haaveenamme on nähdä Kiinan muuri ja käydä Keltaisessa meressä uimassa. Matkaan mahtuu seikkailua, paljon sattumia, rakkausrunon lausuntaa ja muistin virkistystä. Kun suppea englannin kieli loppuu, astuu voimaan elekieli. Huumori pelastaa loput. Mukanamme ovat vain välttämättömät matkatavarat, passit, kartta ja kahden kuukauden lupalappu oleskeluun.

Tervetuloa Anja ja Antero Kiinaan! sanon meille ääneen, kun astumme alas junasta. Olemme Pekingissä, yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupungissa. Sulaudumme heti ihmisvirtaan, joka kuljettaa meidät kadun vilinään. Tästä seikkailu vasta oikeasti alkaa.

Mottomme: Rajojen ravistelu ja muurilta tähyäminen avartaa.

Saatteena: Ettekö tajua, että olette jo ikäihmisiä? Ette taatusti selviä tuosta reissusta hengissä.