Suomen ja muun Euroopan nuorisolle 2000-luvun talouskurimukset, kilpailullisuus ja pettymys ovat tosia, ahdistavia ja lamauttavia. Nuorisopolitiikka ja poliittinen nuoriso: objekteista subjekteiksi? -teoksen artikkelit sekä italialaisprofessori Donatella della Portan haastattelu tarjoavat nuorten osallisuudesta moniselitteisen kuvan.
Yhteiskunnallinen aktivismi tai edes konventionaalinen politiikka eivät suurinta osaa nuorista juurikaan kiinnosta. Sovinnaisuuden ja passiivisuuden taustalta löytyy elämän ankaruuden ja näköalattomuuden lisäksi myös sopeuttavaa nuorisopolitiikkaa, jossa elämänhallinta ja menestys voidaan saavuttaa vain tuttuja polkuja pitkin. Toisaalta osa nuorista seuraa maailmaa valppaasti ja tiedostaa oman poliittisuutensa ja elämänsä yhteiskunnallisuuden syvällisesti. Näillä aktiiveilla on institutionaalista politiikkaa uudistavia ajattelu- ja toimintatapoja. On myös niitä nuoria, joille ilon löytäminen vaihtoehtoisesta toiminnasta riittää ilman ohjelmallista aktivismia.