Valokuvaaja Kustaa Emil Klintin 1900-luvun alkukymmeninä ottamista valokuvista välittyy nykykatsojalle toisenlainen Pori ja Satakunta. Keski-Porin kirkko kohoaa ylväänä yli matalan puukaupungin. Kokemäenjoki näyttää nykyistäkin leveämmältä, kun ponttonisilta on talviteloillaan ja joen yli kuljetaan täpötäydellä siltapaatilla. Lehmät laiduntavat Rosenlewin Aittaluodon teollisuusalueen kyljessä. Karjarannassa myydään suolasilakkaa ja rohdoskaupassa hiusverkkoja. Rauhallisille kaduille ilmestyvät hevosten ja polkupyörien oheen ensimmäiset autot.

Satakuntalainen kulttuurimaisema välittyy valokuvissa komeana. Rakennukset ja rakennusryhmät asettuvat luontevasti hyvin hoidettujen peltojen keskelle. Yhteiskunnallinen jako on selvä: talot erottuvat torpista, torpat mäkituvista. Eron huomaa heti sekä ympäristössä että rakennuksissa. Kirkko on keskellä kylää. Suuri, muodikas pappila on kunniaksi koko seurakunnalle.

Kuvissa tavataan myös satakuntalaisia monenlaisissa puuhissaan - torilla, kotiseutukurssilla, laukkutehtaassa, pyykillä... Perinteisissä ryhmäkuvissakin poseerataan aidossa ympäristössä, aiheesta riippuen sisätiloissa tai ulkosalla, ei ateljeessa. Ihminen ja hänen taustansa liittyvät siten luontevasti yhteen.