P.A. Manninen oli 80-luvulla valmis piirtämään millaiseen julkaisuun tahansa, mutta muutamat lehdet olivat siinä mielessä parempia kuin toiset, että ne antoivat sisällön suhteen suurempia vapauksia. Niiden kirjoittamattomat säännöt olivat niin kirjoittamattomia, ettei niitä ollut ollenkaan. Niinpä Manninen sai tilaisuuksia piirtää sarjakuvia äärimmäisistä aiheista, ja 1980-luvulla porno ja veri kävivät äärimmäisyyksistä. Normipornon tuntuessa yllätyksettömältä ja tylsältä Manninen halusi testata tapoja, joilla pornosta saisi yllättävää ja hauskaa. Järkyttäminen ei tietenkään ollut päämääränä, olivathan pienlehtien lukijat oletettavasti valmiita ottamaan vastaan kaiken, mitä heille annettiin.

Pienlehtien vaihtoehtomaailmassa on julkaistu paljonkin kaikenlaista törkyä suojassa suuremman yleisön silmiltä, mutta nämä P.A. Mannisen sarjakuvat olivat siinäkin joukossa törkeimmästä päästä. Meno on niin tervettä, että eläimiin sekaantumistakin on mukana vain todella vähän.

On aivan mahdollista, että sisältö ei ole sinulle sopivaa. Ihan niin, juuri sinulle.