Vuonna 1983 ilmestyneessä palkitussa ja kiitetyssä esikoisteoksessaan Joni Skiftesvik osoittaa jo poikkeuksellisen kypsää kirjoittajan otetta. Neljässätoista novellissa tarkastellaan pohjoisen ihmisiä ankarissa elämän olosuhteissa viime sotien ajoilta aina 1980-luvun alkuvuosiin saakka. Yhteistä tarinoiden ihmiskohtaloille on kiinteä kosketus luontoon ja työntekoon, joiden kautta elämä jatkuu ponnistuksesta toiseen. Kuin Perämeren kivikkorannoista sinnikkäästi esiin työntyvät tyrnipensaat nämä ihmiset ovat valmiita kamppailemaan elantonsa eteen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja ennakkoluuloja vastaan. Karuja olosuhteita pehmentää usein kertojan totinen mutta oivaltava huumori. Niminovellissa puolestaan tutkaillaan ihmisen nöyryyttä ja kykyä alistua voimista suurimman - kuoleman - edessä.