Ensimmäisen maailmansodan lopputuloksena oli Eurooppa, joka sulki sisäänsä varjoja entisistä imperiumeista, niiden raunioista muodostettuja uusia valtioita sekä monia kohtaloonsa ja asemaansa tyytymättömiä vähemmistöjä. Yksi uusista valtioista oli Puola, missä helmikuussa 1922 paaviksi valittu Pius XI oli vastikään toiminut Pyhän istuimen diplomaattisena lähettiläänä.

Valtauskonnoltaan roomalaiskatolisen Puolan rajat sulkivat sisäänsä Itä-Galitsian kolme miljoona ukrainalaista. Heidän vastahakoisuutensa tunnustaa Puolan ylivalta Itä-Galitsiassa ja puolalaisten pyrkimykset painostaa heitä Puolalle uskollisiksi kansalaisiksi johtivat 1920- ja 1930-luvuilla jatkuviin jännitteisiin, jotka heijastuivat myös uskonnolliselle kentälle.

Milla Bergström analysoi tutkimuksessaan Pyhää istuinta ohjanneita periaatteita Pius XI:n paaviuskauden aikaisissa puolalais-ukrainalaisten jännitteiden synnyttämissä ongelmatapauksissa. Tutkimus antaa perusteellisen kuvan Pyhän istuimen päätöksentekoon vaikuttaneista periaatteista, toimintatavoista ja paavillisen diplomatian arkipäivästä Puolan jännittyneessä tilanteessa.