Vielä tänäänkin monen suomalaisen mieleen tulee sanasta 'ikebana' taidokkaasti ja tarkoin määrätyllä tavalla luotu asetelma, jossa harmonisen lopputuloksen takana ovat tietyt oksien ja kukkien pituudet ja kallistuskulmat. Toki ikebanataiteessa niilläkin on oma roolinsa. Meidän aikamme ikebana on kuitenkin paljon enemmän, mistä kiitos suurelta osin lankeaa Sofu Teshigaharan vuonna 1927 perustamalle Sogetsu-koulukunnalle. Ikebanalla ei enää ole materiaalien, paikan tai erilaisten muotojen ja tyylien asettamia rajoja. Moderni ikebana on luovaa taidetta ja rajanveto kuvanveistoon, arkkitehtuuriin, elokuvaan tai performanssitaiteeseen on joskus hankalaa. Oleellinen ero muihin taidelajeihin on kuitenkin siinä, että ikebanataiteessa ollaan tekemisissä elävän materiaalin kanssa. Sogetsu on henkisellä tasolla asettelijan ja aseteltavien kasvien välillä käytävää vuoropuhelua.

Tässä Hashi-lehden numerossa esitellään Sogetsu-perinteen historiallista taustaa ja merkittäviä vaikuttajia. Mutta aivan yhtä suuressa roolissa ovat suomalaisten ikebanaopiskelijoiden omat henkilökohtaiset kokemukset, ajatukset ja pohdiskelut. Näemme myös, kuinka Sogetsu-ikebana ei tullut valmiiksi vuonna 1927, vaan se on koko ajan kasvava, kehittyvä, rajoja koetteleva ja ajassa elävä taidemuoto.