Kaksitoista tunnelmallista novellia Eteläpohjanmaan kalavesiltä. Kuusikymmentä vuotta Kauhajoella elänyt Tapani Tapiola asuu nykyään kahdettatoista vuotta Pirkanmaalla Vesilahdella. Mallipuuseppänä ja kelloseppänä työskennelleen Tapsan harrastuksiin on aina kuulunut kalastus, kädentaidot ja luontovalokuvaus. Kansikuva oli hänen valokuvanäyttelyssään "Valon kosketus" Hämes-Havusessa 1990.

"Hitaasti taimenen silmät lasittuvat, välkehtivän kyljen pilkkukirjavuus himmenee. Tajuntansa viime sekunneilla taimen uneksii olevansa omassa lammessaan. Taimen nousee pintaan ja tuikkaa yhä uudelleen ja uudelleen...

Kuu piiloutuu pilvien taakse keräten samalla välkkyvän hopeasillan, joka ulottui lähes järven vastarannalle. Tyttö alkaa seurata tuota toista maailmaa, joka äänettömänä ja salaperäisenä lipuu ohitse valonheittäjän armottomassa valossa.

Pohjan kasvillisuus huojuu aavistuksen verran veneen syrjäyttämän veden mukana ja siellä on tummaa vihreää, vaaleaa vihreää, oliivin ruskeaa, keltaista ja vaikka mitä. Äkkiä näkyy vain mustaa kuin oltaisi äärettömän haudan yllä.

Tahtomattaan tyttö lisää taas vauhtia ja veneen eteen pöllähtää mutapilvi, joka kielii pois pelotetusta kalasta..."