Näemmekö ihmiset, jotka tarvitsisivat apuamme ja hyväksyntäämme? Suljemme silmät heidän hädästään vedoten omaan kiireeseemme. Laitamme heidät välinpitämättömyydessämme unohdettujen laatikkoon vailla toivoa. Ääretön itsekkyys, jota huomaamme yllättäen joskus itsessämmekin, mahdollistaa että unohdetut pysyvät unohdettuina. Realistiseksi maailmaksi kutsuttu olotilamme saa aikaa julmia tapahtumia ja epäoikeudenmukaisuuksia, jotka hyväksymme tosiasioina. Näitä näemme niin työelämässä kuin yhteiskunnan suhtautumisessa erilaisiin. Yhä enemmän suositaan ihmisiä, joilla ei ole kykyä nähdä asioita toisen ihmisen silmin. Riittää kun vain uskaltaa tuoda itsensä esille ja oppii hyväksikäyttämään kaikkia, joita pystyy. Toistaa yhtä opittua totuutta ilman muita totuuksia. Pitäisi varmaan kysyä kenestä oikein välitämme vai välitämmekö kenestäkään muusta kuin itsestämme?

Terävät kynnet -runoteos avaa näitä ilmentymiä ja kohtaloita, joita näemme ympärillämme - jos vain haluamme ne nähdä.

niin monia
petettyjä
syrjäytettyjä
katkeria vaeltajia
unohdettuja suuruuksia
joista ei puhuta
pois lähetettyjä
joiden elämäntyö
ei riittänyt