Edvard Gylling (1881-1938) tunnetaan parhaiten toiminnastaan Karjalan neuvostotasavallan johtajana, joka teloitettiin Stalinin puhdistusten aikana. Tätä ennen Gylling oli Suomen työväenliikkeen merkittävimpiä johtajia, jonka toiminnassa yhdistyi pyrkiys yhteiskunnan taloudelliseen tehokkuuteen ja halu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Petri Jussila tarkastelee väitöskirjassaan Edvard Gyllingin maatalouspoliittista ajattelua ja toimintaa suurlakon ja sisällissodan välisenä aikana. Gylling oli sosiaalidemokraattisen puolueen maatalouspolitiikan asiantuntija ja linjanvetäjä, joka painotti historiallista taustaa ja tilastotieteellistä analyysiä yhteiskunnallisen uudistustyön perustana. Hänen ajattelussaan marxilainen teoria oli rinnakkain sosiaalipoliittisen intressin kanssa, joskin näiden kahden asian sovittaminen yhteen oli välillä vaikeaa.

Edvard Gylling ajoi väsymättä torpparien ja muiden maanvuokraajien sekä maaseudun työväestön asiaa. Gyllingin johdolla sosialidemokraatit ajoivat suurlakon jälkeen viljelyspakkoa ja vuokraehtojen parantamista, mutta siirtyivät joitakin vuosia myöhemmin kannattamaan torpparien itsenäistymistä. Poliittisten puolueiden välisten suurten erimielisyyksien takia maaseudun kasvavia ristiriitoja ei saatu ratkaistua, mikä osaltaan vei Suomea kohti sisällissotaa. Petri Jussilan väitöskirja tuo lisävalaistusta myös kansallisen tragediamme taustoihin.