Todellisella kunnioituksella? on kirja raumalaisen merikapteeni Frans Torkin työstä ja suhteesta laivanvarustaja Gabriel Granlundiin 1890-luvulla, purjemerenkulun viimeisen huippukauden aikaan. Kapteeni Tork toimi vuosina 1895-1900 ensin parkkilaivan, sitten täystakiloidun fregatin päällikkönä. Kummankin laivan nimi oli Hoppet. Hän kirjoitti työnantajalleen säännöllisesti. Säilyneiden 152 kirjeen kautta pääsemme perehtymään Frans Torkin ajatuksiin päällikön asemasta ja työstä sekä seuraamaan rahtilaivan vaiheita.

Minkälaista oli päällikön arki kauppalaivalla? Kuka päätti rahdista ja miten rahtaussopimus solmittiin? Kuinka kapteeni selvisi sairastapauksista ja karkaamisista?

Kuten viime kirjeessäni mainitsin että aivoin rahdata Göteborgista Port Nathaliin jos saan sen kuin pyysin. Ja eilen päätin sen rahdin ja saan nyt 72/6 per stand. ja 10/- per. ton. Kaikki, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ymmärtävät rahtien päälle, sanovat että minä olen saanut hyvän rahdin. Minä kuin olen matkalla, en voi ajatella rahtausta, mutta toivon että Clarkson & Co Lontoossa tekevät parhaansa, ja toimittavat laivalle hyvän rahdin. Australian minä mieluimmin menisin, sillä ei se ole niin taudilainen maa kuin Itä India ja Kiina, vaan laivan etua on etupäässä katsottava.

Kirjeiden ajankohtana Rauman kauppalaivasto oli vetoisuudeltaan Suomen suurin ja varustamojen puinen kalusto alkoi vaihtua rautaiseen. Kauppias Granlundin Englannista ostama rautafregatti oli Suomen kolmas rautalaiva ja kapteeni Tork palkattiin sen päälliköksi.

Purjelaivojen aikaan kirjeenvaihto oli lähes ainoa keino neuvotella työasioista, mikä vaikutti sekä tulokseen että ihmissuhteisiin. Frans Tork päätti jokaisen kirjeensä ilmaisulla "Todellisella kunnioituksella". Mutta mikä oli hänen todellinen suhteensa varustaja Granlundiin?