Pakolaistaustaisten nuorten osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa on heikompaa kuin muilla. He kokevat usein, että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämänsä asioihin eikä heitä kuunnella. Useilla on takanaan traumaattisia kokemuksia, ja elämän lähtökohdat ovat huonommat kuin monilla muilla nuorilla. Tämä heijastuu heidän hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa koulussa, opinnoissa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa.
Teoksessa kerrotaan tutkimuksista, joiden tekemiseen Suomeen pakolaisina tulleet nuoret aikuiset ovat osallistuneet tasavertaisina kumppaneina tutkijoiden kanssa. Tavoitteena on ollut tukea nuoria heidän omien vahvuuksiensa ja kykyjensä tunnistamisessa ja innostaa heitä pyrkimään kohti omia tavoitteitaan ja haaveitaan elämässä. Tutkimuksiin osallistuneille nuorille aikuisille on tärkeää, että heidät hyväksytään osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Monet kokevat, että hyväksytyksi tulemisen välttämätön ehto on hankkia koulutus ja työpaikka. Koulutus- tai työpaikan saaminen on kuitenkin osoittautunut usein vaikeaksi, ja monilla on kokemuksia syrjinnästä työhaussa.

Teoksessa pohditaan myös sitä, miten taiteen keinoin voitaisiin tukea pakolaistaustaisten nuorten hyvinvointia ja yhteiskunnassa toimimisen kykyjä. Tutkimushavaintojen mukaan kertomusten ja niiden julkisen esittämisen kautta kuulluksi ja nähdyksi tulemisella on merkitystä pakolaisnuorten hyvinvoinnille.