Taidemaalari Margarita Woloshinin omaelämäkerta vuosilta 1905-1917.

Woloshin oli maailmalle avoin, kauneutta rakastava ja syvien kysymysten täyttämä. Hänen muistelmansa ovat ainutlaatuinen todiste venäläisestä kulttuurielämästä 1800- ja 1900- lukujen taitteessa sekä Rudolf Steinerista, antroposofiasta ja ensimmäisen Goetheanumin rakennustöistä Sveitsin Dornachissa.

Woloshin kuvaa kohtaamisiaan merkittävien henkilöiden kanssa, jotka vaikuttivat taide-, kulttuuri- ja yhteiskunnallisessa elämässä Euroopassa ja Venäjällä. Selkeät ja värikkäät kuvaukset loihtivat ainutlaatuisella tavalla vanhan Moskovan esiin ja johtavat katseen myös tuon ajan uskonnolliseen elämään Venäjällä. Ne kertovat mm. vanhan Leo Tolstoin keskustelusta neuvoa etsivän nuoren tytön kanssa. Toisaalta muistelmat välittävät ”hopeisen aikakauden” ilmapiiriä venäläisen symbolismin runoilijoiden piirissä, joista kolme oli Woloshinille erittäin läheisiä: Vjatshelav Ivanov, Maximilian Woloshin ja Andrei Belyi.