Voi tätä aaltoilevaa maata! Märkänä ja viluisena tallustellessani koin sen kasvot sangen epäystävällisinä. Iilimatojen vahtiminen jatkui. Yöllä olin häätänyt kimpustani niitä kaksi.

Marja ja Olavi Vesalainen lähtivät vuonna 1972 raamatunkäännöstyöhön Koillis-Nepaliin, lhomikansan pariin. Alku oli hankala: maa oli outo, kieli täysin vieras, ja lhomikyliin pääsi vain kävelemällä kahdeksan päivää yhteen suuntaan.

Vesalaiset olivat saaneet sydämeensä halun kääntää Jumalan sanaa kielelle, jolla sitä ei vielä ollut, ja heidät oli johdatettu lhomien pariin. Inhimillisesti ajateltuna tehtävä oli mahdoton, ja usein sisimmästä kohosikin rukous, kun avuttomuus iski. Oman haasteensa mutta myös rikkautensa tarjosi kasvava perhe, johon syntyi kaikkiaan neljä lasta.

Kirja on kiehtovaa kuvausta työstä ja elämästä lhomikansan parissa. Se kertoo myös lhomikristittyjen sankaritarinoista shamanismin, buddhalaisuuden ja sisällissodan hallitsemassa vaikeassa elinympäristössä. Ennen kaikkea se kertoo lhomeista itsestään, heidän kielestään ja kulttuuristaan sekä Jumalan teoista heidän keskuudessaan.