Suomalaiset liikunnan edistäjät ovat organisoineet toisen maailmansodan jälkeen satoja liikuntakampanjoita. Tutkimus esittää, minkälaisten vaiheiden kautta vuoden 1941 Maaottelumarssista on tultu 2010-luvulle, jossa ihmisiä innostetaan istumaan vähemmän, käyttämään hissin sijaan rappuja ja osallistumaan seikkailu-, väri- ja zombiejuoksuihin.

Tutkimus piirtää laajan historiallisen kaaren suomalaisesta liikunnan edistämisestä, sen eri toimijoista ja siihen eri vuosikymmeninä vaikuttaneista tekijöistä. Kehitystä seurataan kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumisen, toiminnan ja kampanjoinnin kautta, unohtamatta urheilun keskusjärjestöjen, valtion, kuntien ja terveysjärjestöjen roolia kokonaisuudessa. Muutoksia ohjaavia ja jatkuvuuksia selittäviä tekijöitä tarkastellessa tutkimus kiinnittyy osaksi laajempaa Suomen historiaa.

Tutkimuksen kohteena olevien 710 liikuntajulisteen avulla tehdään näkyväksi sitä, minkälaisten argumenttien ja visuaalisten valintojen avulla suomalaisia on pyritty eri aikoina saamaan liikkeelle. Tutkimus vastaa siihen, miten liikunta ja liikkujat ja toisaalta fyysinen passiivisuus, vähän liikkuvat ja liikkumattomuuteen yhdistetyt asiat kuten esimerkiksi autot, televisio ja tietokoneet on esitetty liikuntakampanjamateriaaleissa.

Tutkimus sijoittaa nykyiset toimijat osaksi historiallista jatkumoa ja haastaa arvioimaan tämän hetkisiä liikunnan edistämistoimia. Teos sopii kaikille, joiden tehtävänä on nyt tai tulevaisuudessa pyrkiä edistämään suomalaisten fyysistä aktiivisuutta.

Suuria visuaalisia aineistoja on hyödynnetty historiantutkimuksessa vielä varsin vähän. Teos tarjoaa historiantutkijoille yhden näkökulman siihen, miten julisteaineistoja voi käyttää lähteinä ja historiantutkimuksen osana.