Ruumiillinen työ on sokea piste, minne filosofia ei luonteensa jähmettämänä ulotu katsomaan. Melkein aina ruumiillinen työ vaatii aistien, ajattelun ja käsien yhteistyötä, taitoa, harjoittelua, ponnistelua ja sitkeyttä. Ruumiillinen, käsillä tehty työ on leimautunut likaiseksi ja raskaaksi, ja usein yhteiskunnan ylimmät kerrostumat ovat karttaneet sitä. Filosofia puolestaan on aina antiikkisesta perinteestään lähtien ollut toimettomien yläluokkaisten miesten harrastamaa väittelyä ja kirjallista teoretisointia, missä käsien ja sormien taidoilla ei ole ollut juuri mitään sijaa.

Taitoon ruumiillistuu tietoa, jota on vaikea käsitteellistää ja muuntaa väitteiden muotoon. Tässä suhteessa taidot muistuttavat musiikkia ja kuvia, ja mielikuvilla ja mielikuvituksella, niin soivilla kuin visuaalisillakin, on läheinen suhde kädentaitoihin. Harjaantumisen, matkimisen, mielihyvän, kivun, väsymisen ja toipumisen kuvaileminen puhtaasti käsitteellisin tai teoreettisen välinein on mahdotonta, vaikka tätä kädellä tekemisen vaatimaa tietoa voidaan pitää suorastaan kaiken tiedon alkumuotona. Taidon kuvaamiseksi tarvitaan kosketus käsitteiden invaasiota edeltävään mieleen, minne ruumiillisuuden ja aistimellisuuden kokemukset kerrostuvat. Tästä syystä kirjan esseitä yhdistävän aiheen, ruumiillisen, käsillä tehdyn työn, ymmärtäminen vaatii ajattelua, missä merkityksen ja tiedon esikäsitteellistä pohjaa voidaan lähestyä. Merkitys syntyy, kun esikäsitteellinen kokemus jännittyy vastakohdiksi, joissa vastakohdan tekijät samanaikaisesti sekä edellyttävät että sulkevat pois toisensa. Vastakohdiksi jännittyvä esikäsitteellinen kokemus on aina vaarallisesti kehämäistä ja potentiaalisesti ristiriitaista, alkuristiriitaista. Siitä voidaan muodostaa useita itsessään ehkä melko ristiriidattomia, mutta keskenään ristiriidassa olevia tosia tai muutoin onnistuneita väitteitä. Esikäsitteellisen merkityksen kuvailemiseen ja selittämiseen ei perinteinen länsimaalainen filosofia ja tiede riitä. Tarvitaan esikäsitteellisyyden dialektiikkaa, jonka maanalaista historiaa teos valottaa.