Askelia horisontin takana jatkuu siitä mihin Siellä missä jossakin -kirja päättyi. Reissutarinoissa kuljetaan taas metrotunneleissa ja moottoriteillä, kinttupoluilla, kylänraiteilla sekä kadonneiden reittimerkintöjen perässä.
Kirja vie sinne missä vaelluspolut ovat mutaisia, mutkaisia ja mäkisiä. Tulivuoret tupruttavat, suurkaupunkien valot vilkuttavat, aallot loiskivat. Vastaan tulee piikkilanka-aitoja, pilviä ja pystysuoria seinämiä. Musikaaleja ja maailmanloppu. Sekä asennetaan yksi rakkauslukko.
Niin kauanhan tässä maailmassa ei olisi hätää, kun polkuja ja teitä riittäisi. Siihen asti oli riittänyt. Mitä sitten, jos ei enää riittäisi?
"Ei varmasti kukaan muu pystyisi suunnistamaan yhtä päin honkia ja huijaamaan itseään niin hyvin niin väärään suuntaan kuin minä."
"Ensimmäiset vilkaisut ympärille uudessa maassa kertoivat, että kaikki kyltit puhuivat pelkkää sydänkäyrää ja joka puolella oli vain miehiä."
"Reggae jumputti puskurissa ja takakontissa niin, että tärisytti. Tuuli hulmusi avoimista ikkunoista. Sinisenä kimaltava meri lähestyi."