Ydinvoiman piti olla ikuista, edullista ja puhdasta sähköntuotantoa.

1950-luvulla atomisähkön kerrottiin olevan niin halpaa, että sen kustannuksia ei kannattanut edes laskea. Kun tuotantokuluja kuitenkin ryhdyttiin laskemaan, viimeistään 1980-luvulla havaittiin, että ydinsähkö on kannattavaa vain valtioiden tukemana. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa myönnetään jo avoimesti, että uraanivoima tarvitsee subventioita.

Fissiosähkön tukeminen on ollut alusta lähtien massiivista tutkimustuesta ja uraaninlouhinnan avustuksista onnettomuus- ja ydinjätekustannusten subventioihin. Tukea ei ole vain se, mikä maksetaan suoraan valtioiden budjeteista, vaan myös ne atomilaitoksien kustannukset, joita yhtiöiden ei tarvitse maksaa esimerkiksi verohelpotusten, valtioiden lainatakuiden tai onnettomuusvastuiden rajaamisen vuoksi. Suomessa on käytössä aivan poikkeuksellinen energia-alan tukimuoto, joka kohdistuu pääasiassa ydinvoimaan. Osakkaat voivat ostaa sähköä omista-mastaan ns. mankala-yhtiöstä omakustannushintaan.

Yhdysvalloissa on laskettu ydinvoiman tueksi jopa 200 prosenttia markkinasähkön hinnasta. Tässä teoksessa esitetään karkea laskelma Suomen ydinvoiman tuista. Kyseessä on ensimmäinen arvio atomivoiman subventioista maassamme.