ranta joka mitään kysymättä kasvaa
takaisin kiveksi
kertomukset ihmisistä jotka
ovat kadonneet ajan saatossa
sanat eivät koskaan olleet meidän
minne jatkoivat pakastealtaalta
kuitenkin kuin yöt tulevat uudestaan
niin sanatkin osuvat meihin jos annamme
pohkeet kuin jouset valmiina
ylittämään seuraavan esteen
silmät kiinni! mistä vuotaa lapsen itku?
lähdepohjainen järvi terapoi
osteoporoottisia luita
sointuva cool kuin graniittipuroon
valutettu siemen
pitkässä puistossa minäkin komusin
vanhoja puita kantaen
sydäntäni mustalla sepelillä
istuin nurmelle ja hakkasin
päätäni taivaaseen kunnes
aukesi taivas ja pää
elämä on pitkä kuolema
neljä vuodenaikaa
kiharoissasi tihkuu syksy
kesälinnut ovat jo paenneet
jänikset vaihtavat talvikarvaan
nämä sanat on puhuttava
niin myös apatia tarvitsee laulajansa