Antti sen keksi: Äidin runoja on kadonnut vuosikymmenten kuluessa maailman tuuliin ja paljon on tallentamatta kansien väliin. Hän lähti keruumatkalle kuin Lönnrot, kroksit jalassa ja olkihattu päässä. Matka kulki monen mutkan kautta Yleisradioon ja yksityiskoteihin. Näyttelijä ja lausuja Aino-Maija Tikkasen kanssa he kiipesivät vintille. Aino-Maija vakuutti: ”Löytyy ne! Löytyy!” Löytyiväthän ne. Hänen erään lausuntailtansa Pirkko-osuudet olivat visusti tallessa vintin hyllyssä. Taikauskoisena loimaalaisena Antti kysyi: ”Äiti, mitäs tää tämmönen tietää, kun sun tekstejä tällai talteen kerään?” ”Häitä,” vastasin iloluontoiseen tapaani.

Pirkko Jaakolan (s.1940, Loimaa) laaja tuotanto käsittää lukuisia näytelmiä, kuunnelmia ja tv-käsikirjoituksia. Hänen esikoisrunokokoelmansa Älä välitä, Arnold (1965, Tajo) sai aikanaan innostuneen vastaanoton. Palkitun tekijän omaperäinen, usein rytmikäs kirjoitustyyli on kantanut koko hänen uransa ajan. Se on kiehtova sekoitus surrealismia, anarkismia ja loimaalaista huumorintajua.