Venäläisen nobelistin eeppinen pääteos, osa 2.

Hiljaa virtaa Don luotaa 1900-luvun alun historiallista myllerrystä Venäjällä sellaisena kuin sen kokivat Donin kasakat.

Kun ensimmäinen maailmansota syttyy, kasakoiden erikoisasema vapaana soturikansana ei pelasta heitä joutumasta rintamalle. Venäjän poliittinen tilanne heijastuu Tatarskin kyläyhteisöön, kun rintamalla ovat kylän omat pojat. Myöhemmin vallankumousten ja sisällissodan jakolinjat halkovat itse kylän. Sodassa kukaan ei ole ulkopuolinen – mutta totta kai kasakoiden elämään kuuluvat myös luonto, hevoset ja rakkaus. Veristen mullistusten taustalla virtaa hiljainen, muuttumaton Don.

Venäläiseen kirjallisuuteen erikoistuneen Juhani Konkan suomennos on julkaistu äänikirjana vuosina 1988–89.

Mihail Aleksandrovitš Šolohov (1905–1984) oli venäläinen kirjailija, joka syntyi Donin alueella kasakkasukuun ja liittyi myöhemmin bolševikkeihin. Šolohovin tyyliin on liitetty neuvostoaikainen termi sosialistinen realismi, mutta hän osoittaa teoksessaan olevansa myös psykologinen realisti ja ihmissuhteiden tutkailija parhaiden venäläisten kertojien tapaan. Šolohov kirjoitti pääteostaan vuosina 1925–1940 ja sen ensimmäinen osa ilmestyi 1928. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965.