Missä olitte te?

Missä olit esiäiti?
Katsoitko pirtin ikkunasta pihamaata,
kun laskeva aurinko hyväili nurmea,
kun rukin lauluun nukahti pienokaisesi?

Missä olit esi-isä?
Unelmoitko pellon vakoja kyntäessäsi
paremmasta huomisesta,
hallattomista öistä,
viljasta, jonka aurinko kultaa?

Teidän kätenne jäljet aika patinoi.
Teidän kätenne jäljet, vaikka ette sitä tienneet,
tekivät meille tien kulkea.
Unelmanne siirtyivät eteenpäin kohti uutta aikakautta.

Esiäiti, esi-isä,
se usko ja toivo säilyvät.
Me kohtasimme teidät niissä.
Ja meidän jälkeemme tulevat.