”Ihme että vasta nyt! Hyvä kuitenkin se, että Suomen ensimmäisen queerkirjan lapsille ja nuorille kirjoitti hyvä ja jo paljon mitä eriskummallisempia asioita, tapahtumia ja ihmisiä läpikäynyt ja kokenut queerkirjailija Harald Olausen, jolla on näkemystä, kokemusta ja intoa yrittää etsiä uusia polkuja muiden tallata olemassaolon kliseiden turhuuksien tiheässä hetteikössä (kirjoitti Raahessa kahdessa kuukaudessa pienen mestariteoksensa ORLANDO valmiiiksi: http://www.orlandobook.fi/) Minulla ja perheelläni oli suuri ilo olla Kissojen Kissojen innoittajina ja esikuvina. Harald tuli kesäkuun ensimmäisenä päivänä Raaheen (Harald oli käynyt kerran aikaisemmin Raahessa vuonna 1978, kun hänen silloin rakas uskonnonopettajansa Helinä Kärkäinen sai työpaikan miehensä Juhanin perässä Raahesta) tekemään ja myymään mustavalkokuvakirjaa, kun ei saanut Tallinna-kuvakirjalleen Tallinnassa myyntilupaa. Pirteänä kuin peipponen hän käveli ensimmäisenä päivänä mieheni, herra Katti Kattilakosken työpaikalle, eräälle raahelaiselle kuntosalille, ja vuokrasi mieheni Personal Trainerikseen. Sitten lapsellinen Harald (pläräili Kiljusen herrasväkeä yksinään hihitellen Tintti-sarjakuvat ja Me Rosvolat – lastenvideo toisessa kädessä) tapasi Raahen teatterin johtaja Toni Kettukankaan kirjastossa lasten osastolla, missäs muuallakaan, ja tapahtumat alkoivat rullata hurjaa vauhtia eteenpäin. Harald ja herra Katti Kattilakoski kävivät katsomassa Raahen teatterin tämän vuoden kesäteatteriesityksen ”Me Rosvolat”, ja molemmat ihastuivat ikihyviksi näkemäänsä. Harald alkoi tehdä herra Katti Kattilakosken kanssa, joka on toiselta ammatiltaan graafinen suunnittelija, kirjoja. Ensiksi syntyi Kokkola-kuvakirja. Yhtä nopeasti ja näppärästi kuten Haraldilla tuntuu olevan tapana. Sitten vinhaa tahtia peräkanaa Tallinna, Tukholma ja Helsinki-kuvakirjat, jotka Harald on tehnyt kroatialaisen valokuvaajaystävänsä Hrvoje Safranin kanssa. Eräänä iltana melkein naapurissa asunut Harald tuli meille kylään. Tai oikeastaan iltapalalle jonottomaan lempijuomaansa kaakaota muun sakin sekaan. Samalla Harald ylipuhui minut ottamaan kissanpennun ja keksi sille nimen ”Misse”, saman mikä niminen kissa oli ollut minulla lapsuudessa (Haraldilla Misa: siitä hän kertoi hauskaa tarinaa opiskellessaan miten heitti ruotsalaisuimahalleissa vettä Misa-nimisille kiukaille) nimittäen itsensä Missen ”GUMMISEDÄKSI!”. Ja näitä tarinoita riitti, ja riittäisi vaikka ensi vuosituhannelle asti. Kissojen kissat on samalla sekä hauska että vakava tarina erilaisista erilaisuuksista ja kummallisista kummallisuuksista. Sekä yltiöpäinen ja rohkea, että kirjallisesti kaunis ja kunnianhimoinen lukukokemus kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka ovat jo saaneet tarpeekseen ja kyllästyneet lässytyksiin ja tätimäisen opettaviin läpätyksiin. Kissojen kissojen sanoma on yhtä selvä kuin pläkkipelti: jokaisella pitää olla mahdollisuus oman elämänsä herruuteen ja vapauteen olla mitä on vaikka olisi lapsi tai kasvava nuori, aikuisista nyt puhumattakaan, kuten kirjan lukija huomaa seuratessaan miten Pöllö Miikkulainen kasvaa kirjan sivujen huvetessa täyteen ihmisenmittaansa. Suomessa, eikä varsinkaan Raahessa, se ei ole ollut aina ihan itsestään selvää. Siksi tarvitaan Kissojen kissoja vääntämään rautalangasta mallia mistä kana tällä kertaa pissii näillä jäätävillä ja murjottavilla leveysasteilla. Lukekaa ja nauttikaa itse tästä hersyvän poukkoilevasta ja lämminhenkisestä queeravaruuskissaseikkailusta Raahesta!