"Hitaan päivän rantatiellä
askel sammuu
kuin iskusta:
nyt kivet ovat kirjaimia
joista aaltojen rytmi hioo
säkeitä hiekkaan
pyöristää valon
pitkää lausetta
meren lukea
toistaa
ja toistaen hetken
huuhtoa pois."
(2002)

MAISEMA, IKKUNA, PEILI on eturivin suomalaisen runoilijan kahden viime vuosikymmenen retrospektiivi ja erä uusinta lyriikkaa. Hänen säkeensä ovat rouhean katurunouden maineessa, mutta tämä koonnos osoittaa jälleen - kuten osoitti jo HESARI JA MUITA RUNOJA 1980-1998 (ntamo 1998) - sävyjen ja äänien moninaisuuden. Runot ovat autenttisia kuin siirtolava tai ulosottohenkilö, mutta ne kuuluvat myös kauneimpaan nykykirjallisuuteemme.

"...
kun pusken taas
läpi armomyrskyn
reppu selässä
säkeiden valjaat
ohi puiston joka
nousee muuriksi
tulevan ja entisen
maailman rakoon."
(2018)