Elämäkertaromaanin aiheena on 1800-luvulla mainetta saavuttanut taidemaalari Erik Johan Löfgren, ensimmäinen suomalainen koulutuksen saanut kuvataiteilija. Turkulaissyntyinen Löfgren opiskeli Tukholmassa, Düsseldorfissa ja Pariisissa ja liikkui Suomessa ollessaan niin Fredrik Cygnaeuksen kuin muiden ”Turun romantikkojen” Runebergin, Lönnrotin, Topeliuksen ja Snellmanin lähipiirissä. Hän ihaili romanttista kauneutta, erityisesti naiskauneutta, mutta teki paljon myös muotokuvia. Hän maalasi leipänsä eteen myös lukemattomia tilapääteoksia, joita hän ei signeerannut. Löfgrenin merkittävimpiä teoksia on esillä valtioneuvoston juhlasalissa Smolnassa.

Tunnetuin Löfgrenin maalauksista on kuningas Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären kaksoismuotokuva, joka kuuluu Kansallisgalleriaan ja jonka kopio on esillä Turun linnassa. Maalatakseen Kaarina Maununtyttären Löfgren joutui murtautumaan Turun tuomiokirkossa Tottien hautaholviin. Siitäkin Iiti Elomaan lukuisiin lähteisiin pohjaava, moni-ilmeinen ja kulttuurielämää laajaksi valottava romaani kertoo. Dynaamisesti etenevän romaanin taustalähteenä on käytetty myös Löfgrenin suvun perimätietoa.

**
Kirjailija Iiti Elomaan jälkisanat romaaniin:
Valtioneuvoston juhlasalin Smolnan sekä presidentinlinnan seinille on ripustettu Erik Johan Löfgrenin maalauksia. Ne näkyvät usein taustalla, kun maassamme vierailee eri valtioiden päämiehiä. Presidentti kättelee heitä La Reverién edessä. Joskus palkintoja ja kunniakirjoja jaetaan niin, että Das Zopfmädchen katselee taustalla. Silti harva suomalainen, edes maalaustaiteeseen paremmin perehtyneet, tuntee nimen Erik Johan Löfgren.
Tein taustatutkimusta tätä kirjaa varten yli kymmenen vuotta. Kirjan henkilöiden elämäntarinat, vuosien 1825-1886 Venäjän, Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan, Helsingin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston historia, Suomen Taideyhdistyksen pöytäkirjat, 1800-luvun digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet, suomen- ja venäjänkieliset selvitykset Pietarista ja kaupungin sen aikaisista rakennuksista ym. tulivat varsin tutuiksi. Sisäpiirin tietoja Löfgrenistä sain Halikon Löfgrenit -sukuseuralta. Kirjeitä, kortteja ja Löfgrenien jäämistöä löytyi Turun maakuntamuseosta. Kuuntelin tarinoita ja perimätietoa taiteilijan elämästä. Eräs perimätiedon välittäjistä on Löfgren-sukuun kuuluva mieheni Tero Elomaa.
Pettämätön kauneudentaju ei ole kuitenkaan vain Erik Johan Löfgrenin elämäkerta. Se on kuvaus suomen kielen, suomalaisuuden ja suomalaisen taiteen syntyajoista - kulttuurielämämme autereisesta aamusta ennen ns. kultakautta.
Elämäkertaromaanin tapahtumat sijoittuvat Venäjän keisarillisen Suomen autonomian ajalle, 1800-luvun puolenvälin vuosikymmenille. Suomalaisuuden juuret ja mm. kansan taidemaku muotoutuivat - tai niitä ohjailtiin - jo vuosikymmeniä ennen maamme itsenäistymistä.
Teosta voi pitää myös joidenkin 1800-luvun puolivälin sittemmin lähes unohdettujen kulttuurielämän uranuurtajien rehabilitointina.
Vaikka Löfgrenin elämäntarina on puettu romaanin muotoon, se pohjautuu voimakkaasti tosiasioihin. Noin 80 prosenttia kirjasta on hyvinkin totta. Olen tarkistanut erilaisista arkistoista jopa sinänsä lähes merkityksettömiä yksityiskohtia, kuten kyseisen päivän sää tai höyrylaivojen lähtöajat. Suurin osa merkkimiesten repliikeistä on kirjoitettu juuri siten kuin he ovat asiansa aikoinaan ilmaisseet. Tutkimuksissani selvitin muun muassa aiemmilta tutkijoilta tunnistamatta jääneen Das Zopfmädchen -maalauksen (Smolnassa, keltainen sali) mallin henkilöllisyyden. Myös signeeraamaton A.S. Menchikoffin muotokuva (Sinebrychoffin taidemuseo) on käsitykseni mukaan Löfgrenin tekemä.
Olen syöksynyt tapahtumapaikoille faktat ja mielikuvitus kainalossani. Sain selville, että Löfgrenillä oli lukihäiriö (dysleksia). Häntä pidettiin laiskana, jopa tyhmänä. Oppiarvot ja kielitaito, jotka olisivat nostaneet hänen arvostustaan, jäivät hankkimatta. Taideopinnot ulkomailla Löfgren kuitenkin selvitti kunnialla, ja hän oli pidetty seuramies.
Löfgren oli Suomen Taideyhdistyksen ensimmäinen stipendiaatti. Tukholmassa opiskellessaan hän rakastui Herminie von Stahliin, mutta avioliitto jäi haaveeksi. Löfgrenillä oli myöhemmin seurustelusuhde myös taidemaalari Alexandra Frosteruksen (sittemmin Frosterus-Såltin) kanssa, mutta sekin kariutui.
Romaanin toinen keskushenkilö on Löfgrenin tärkein tukija: kulttuurin monitoimimies, professori ja val- tioneuvos Fredrik Cygnaeus (1807-1881). Mielestäni hän on mainettaan merkittävämpi mies. Hän oli maamme ensimmäinen suomalainen kirjallisuus- ja taidekriitikko ja historioitsija, joka kirjoitti historiaa nimenomaan suomalaisten näkökulmasta - oman käden oikeudella tietenkin, kuten historioitsijat kautta maailman. 1800-luvulla Cygnaeusta pidettiin erittäinkin ansioituneena yhteiskunnallisena vaikuttajana Snellmanin, Lönnrotin, Topeliuksen ja Runebergin rinnalla. Historiallisesti katsoen hänen taakkanaan on kuitenkin ollut seksuaalinen suuntautuminen. Cygnaeuksen elinaikana homoseksuaalisuus oli Suomessa hyväksyttävää, mutta vuonna 1894 siitä tuli rikos (aina vuoteen 1971 saakka), josta rangaistiin. Uskon, että vuosisadan vaihteen historioitsijat mitätöivät tarkoituksella tällaisten ”rikollisten” ansiot monilla aloilla, ja tuomiosta sai kärsiä osittain myös heidän ystäväpiirinsä. Joidenkin mainetta häivytettiin, tai heidän saavutustensa suuruutta saatettiin pienentää. Näin kävi ainakin Löfgrenille, ehkä myös kuvanveistäjä Sjöstrandille.
Vaikka Pettämätön kauneudentaju sisältää paljon tietoa, siinä on myös huumoria. Se on kirjoitettu kepeällä kynällä. Sen genreä voisi luonnehtia >.
**
Iiti (Irmeli) Elomaa, ent. Irmeli Kornienko, o.s. Happonen (s. 1951), on merkonomi ja filosofian maisteri, pääaine venäjän kieli. Hän on opiskellut myös kirjallisuutta ja taidehistoriaa. Elomaa työskenteli yli 30 vuotta idänkaupan parissa ja asui useita vuosia Moskovassa sekä Pohjois-Kaukasuksella. 1990-luvulla hän julkaisi pakinoita Savon Sanomissa. Vuonna 1995 Elomaa voitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton kirjoituskilpailun Tietokone - isäntä vai renki. Hän kirjoittaa laululyriikkaa ja on saanut palkintoja sävellys- ja sanoituskilpailuissa. Pettämätön kauneudentaju on Iiti Elomaan ensimmäinen romaani.