"Älköön tasavallassa annettako aatelisarvoja älköönkä muitakaan perinnöllisiä arvoja." Näin sanoo Helsingissä heinäkuun 17. päivänä 1919 annetun Suomen Hallitusmuodon 15§.

Suomen itsenäistyttyä jouduttiin ottamaan kantaa valtiollisiin arvonimiin ja kunniamerkkeihin. Suomen perustuslaki ei tuntenut perinnöllisiä aatelisarvoja tai muitakaan perinnöllisiä titteleitä. Tasavallan perustajat - ennen kaikkea uuden hallitusmuodon allekirjoittajat, valtionhoitaja Mannerheim ja tasavallan ensimmäinen oikeusministeri Karl Söderholm - olivat sitä mieltä, että myös tasavaltainen hallitusmuoto voi mahdollistaa erityisen arvonosoituksen omassa työssään ansioituneelle ja esimerkillisesti koko yhteiskunnan parhaaksi toimineelle kansalaiselle. Syntyi suomalainen arvonimi-instituutio.

Tähän kirjaan on koottu kaikki ne 558 kulttuurin, talouselämän ja politiikan pohjoissavolaista vaikuttajaa, joille tuo julkinen arvonannon osoitus on presidenttiemme toimesta suotu. Kuten arvonimilautakunnan jäsen, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kirjassa osuvasti toteaa: "Titteli ei tule tyhjästä. Sen kantaja on aina tasavallan kunniakansalainen."