Kun Miki Liukkonen julkaisi toisen runokokoelmansa Elisabet (2012), hän sanoi olevansa liian vanha kirjoittamaan enää runoutta. Mutta muusat päättivät toisin. Raivon historia pulppusi ulos kesällä 2014 kuukaudessa, kokoelmasta sikermäksi kehkeytyvä teos on raivokas ja intensiivinen maailmanselitys ja sen kyseenalaistus: metaforista tiheä matka kahvilasta kaupunkiin, lapsuudesta mytologiaan ja historiasta maisemaan. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, kesä ei lopu koskaan.

Ote runosta:

Minulle virnuillaan. Turhat sähkeet, vettyneet ikonit:

luhistuva menestyskonsertti! Onni on sillalle pyörtynyt ryöväri.

Kun kaikki himo ja irstaus on poissa, mikä luostari värähtää meressä?

Raivon historia on epätoivoa Kauneudessa, tulevia myrskyjä.

Kun pääni on taas selkeä, hulluna tai työläänä,

mikä luonnollisuus saa minut pakenemaan?

Onko parannusta joka ei tekisi minua riippuvaiseksi?

Kun luhistun, vierinkö rannalle vai takaisin?

Raivon historia on epätoivoa Kauneudessa. Tulevia myrskyjä,

lapsena hellan marsipaanivalossa nähtyjä painajaisia.

Miki Liukkonen (1989–2023) kirjoitti viisi romaania, kolme runokokoelmaa ja yhden aikuisille tarkoitetun kuvakirjan. Hänen tuotantonsa näyttää ihmiset ja koko maailman kaikessa kauneudessaan, runsaudessaan ja neuroottisuudessaan, hänen teoksissaan olemassaolon yksityiskohtien paljous sataa lukijan ylle vertausten ja metaforien kukkaistulvana.