Uudelleenkääntäminen on vakiintunut osa kirjallisuusjärjestelmää, mutta sitä ei ole juuri tutkittu omana ilmiönään. Teos tarjoaa tietoa siitä, millaisesta toiminnasta uudelleenkääntämisessä on kyse ja millaisia reunaehtoja siihen liittyy. Suomennoksia kartoittava perusesitys auttaa suhteuttamaan eri kulttuuripiireissä tehtyjä tutkimuksia ja kytkee suomalaisen käännöstieteen osaksi kansainvälistä tieteellistä keskustelua. Erilaiset tapaustutkimukset tarjoavat samalla käytännön esimerkkejä uudelleenkäännöksiin soveltuvista tutkimusasetelmista. Kirja on suunnattu käännöstieteilijöille ja kirjallisuudentutkijoille, ja se soveltuu erinomaisesti myös oppikirjaksi.