Sataa kuumaa lunta.
Hätärumpujen raivo
viiltää viheliäistä ilmaa.
Individu ajatus
hukkuu hulluun huutoon.
Savesta valettu elämä
sortuu notkuvin nivelin.

Armo ei käy enää oikeudesta.

Esikoiskirjan runot hymyilevät vinosti, välillä pirullisestikin, ihmispolon elämälle ja yrityksille.
Runojen teemat liikkuvat lihallisen rakkauden ihanuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin ja Urmas-
koiran aivokapasiteetin pohdintaan.
Laitinen naurattaa ja itkettää, mutta ennen kaikkea laittaa ajattelemaan ihmistä ja maailmaa. Runot
eivät jätä rauhaan, niitä lukee yhä uudelleen:

Niin mulkoili sika kirvestä
kaamoksen kestäessä,
kuin aavistellen... aavistellen...