"Suutele minua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa tyttö vasta. Pane mua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa äiti jo."

Kati Neuvosen hallitut ja moni-ilmeiset proosarunot tutkivat naiseuden ja ihmisyyden ehtoja, lapsuutta ja tyttöyttä, vauvuutta ja vauvattomuutta, suhteitten onnea, väkivaltaa ja ikuisuutta. Ja kas, lyyrinen subjekti synnyttää kaikkitietävän kertojan.

"On kaksi tyttöä pihalla. Jos he osaisivat sanoa 'armoa', jos he tietäisivät mitä se tarkoittaa, he pyytäisivät armoa, rukoilisivat armoa, naukuisivat armoa niin kuin kissanpennut ennen hukuttamista."

"Kati Neuvosen runoteos, jota on pakko raivokkaasti selata, kun sen aloittaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan runoteoksen lukeminen kulkee jotensakin itsestään." Essi Tammimaa (aaltopahvia.wordpress.com) Kati Neuvosen esikoiskokoelmasta Naku (poEsia 2009, ntamo 2012)