Haeku on sysmäläinen savumerkki, kytevästä nuotiosta nouseva
haitu, piipun makea häivähdys, miksei (aivo)pierukin
jos niikseen käy.
Neäthän nyt!
Mies män ja haeku jäe.
Tähäkki.
Haeku nykäisee rivejä hetkestä, muistosta, ilosta tai surusta,
mistä vain. Se on itähämäläisen ittepäiseen tapaan vain etäisesti
sukua haiku-runomitalle.
Murteet kytevät vielä siellä sun täällä ja kun nuotioihin
puhaltaa, voi tuloksena olla tuulahdus lämpöä ja valoa niiden
ääreen pysähtyvälle.
Suomen 100 - juhlavuonna 2017:
Isänmaassa, äidinkielellä, ikiomalla murteella:
Kyllä moalimoa eäntä mahtuu.
Hiljasuus kertoo sen