Romaanissaan Taapelitaivas Anu Kolmonen jatkaa esikoisteoksensa Partisaanivalssin viitoittamalla omintakeisella linjalla. Taapelitaivas-romaanissa kirjailijan käsittelyssä ovat sodanjälkeisen Kemin sahayhteisön ihmiset. Teos valottaa fiktion keinoin, miten pohjoisen meren rannalla ihmisessä tärkeintä ovat suora katse ja selkä. Se, ettei istu tuleen toisen perseellä. Tekee työnsä, kantaa osansa ja rakentaa elämälleen katon sekä seinät. Jos kattoon, kenkiin tai sieluun tulee reikä, ihminen paikkaa sen itse. Tilkitsee sillä, mitä on saatavilla.

Anu Kolmosen teos kuvaa elämää, jossa ei ole joutavuuksille sijaa. Pelkäämiseen on aikaa vain niillä, joilla on kaikkea liikaa.
Taapelitaivas on ihmisen työn ylistys. Samalla teos sanoittaa sanomatonta. Rakkaudesta ei puhuta. Pilvet maalataan vesiväreillä. Leivän Isä pitää väestään huolen.

Anu Kolmonen on pohjoisen veden rannalle syntynyt ja juurtunut kasvatuspsykologi sekä kuvataiteilija, jolle Peräpohjola on omintakeinen kielen ja mielen tila. Kolmosen teoksissa pääosissa ovat yhteiskunnan syrjäyttämät ja nyrjäyttämät, joihin hän kertoo kuuluvansa itsekin: ”Mie pyrin kirijottamala löytämmään ymmärrystä meile, joitten elämäsä on käyny paska mäihä.” Anu Kolmosen esikoisromaani Partisaanivalssi ilmestyi heinäkuussa 2022 ja sai kiittävän vastaanoton.