”Terijoen Kuokkalan juurilla” on monipuolinen kuvaus Perä-Kuokkalassa, Ollilassa ja Länsi-Kuokkalassa asuneen paikallisväestön elämästä. Kantaväestö tuli Kivennavan suunnalta ja lisää väkeä saapui kaikilta ilmansuunnilta. Venäjän ajan lahjoitusmaakausi nöyrrytti talonpoikia, mutta tutustutti myös Pietarin mahdollisuuksiin. Pakkotöiden yhteydessä opittiin kauppatiet ja kaupankäynnin avaimet.

Maataloustuotteiden ja kalan vienti ajureiden kuormissa Pietariin olivat keskeinen toimeentulon lähde, kunnes rautatie toi tuhansia ulkolaisia kesävieraita huviloitaan rakentamaan. Nämä kaikki olivat pohja paikallisväestön hyvinvoinnille. Tsaarinvallan loppu ja rajan sulkeutuminen katkaisivat kaiken. Pulakaudesta kuitenkin selvittiin uutta peltoa raivaamalla ja keinoja keksimällä entisin eväin. Pian suomalaiset löysivät Kuokkalan hiekkarannat.

Kirja kertoo Kuokkalan väen arkipäivästä, pyhistä ja juhlahetkistä. Siellä eläneet muistelevat, miten tultiin toimeen, mitä syötiin ja harrastettiin, miten pukeuduttiin ja hoidettiin terveyttä. Elämänkaari kattaa lapsuusajan sekä koulu- ja nuoruusvuodet. Tarinat vievät lukijan Kuokkalan kujille ja rannoille. Jännitystä elämään toi kahden valtion välissä kulkeva Rajajoki, jonka yli saatettiin uida seikkailumielessä Neuvostoliiton puolelle tai joutua vahingossa hiihtoretkellä.

Seudun kansainvälisyys kasvatti hyväksymään vieraita kulttuureita ja tapoja. Näine eväineen väestö joutui jättämään kotinsa lopullisesti talvisodan puhjettua, sillä rajanläheiselle alueelle ei enää päästy palaamaan.