Onko todellisuutemme mielikuvitusta?

Onko mielikuvitus vähenemässä? Tällaisia asioita pohditaan nykyisin monilla palstoilla. Ainakin mystisyys on edelleen monia kiinnostava ominaisuus. Onko olemassa tavalliselle todellisuudelle käänteinen, salattu maailma? Onko todellisuutemme mielikuvitusta, kuin elämä siellä, ”missä he luulivat olevansa yksin puutarhakaikkeudessaan”? Tillipolku liittyy Harry Potterin tai Sormusten herran tapaiseen tarinaperinteeseen, jolla on vankka ja kestävä lukijakuntansa. Realistisen arkielämän lomassa kulkee yliluonnollisten asioiden ja tapahtumien juoni. Lisäksi juoni tuo mieleen viime aikoina niin suosituksi tulleen ”aikamatkakirjallisuuden”.

Puutarhan moninainen henkilögalleria käsittää mielikuvitusta kiehtovia nimiä: Naamiska ja Käämiska, Romanttinen pariskunta, viuhkalaiset, nöyhtänapaiset, nirppanokat... Oli pappi, jonka epäiltiin uskon voimalla siirtävän kilpailijoitaan, ja muuan Veikko, jota pidettiin outona lintuna hänen pitäessään kaksiossaan kanoja. Vähintään yhtä kiehtovaa ja yllättävää onkin teoksen rikas kielikuvasto, joka ammentaa niin Raamatusta kuin kansanperinteestäkin.
Mutta mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys? Olipa kerran siirtolapuutarha-alue, jota ei ollut... Ja sitten lukija antaa taianomaisen tekstin viedä mukanaan.