“Ei Eki kaipaillut pois kaidalta tieltä. Niin vai kävi. Siinä ehti sattua ja tapahtua, velkaa tuli ja muutama raatokin, vaikka ei hän sitä halunnut. Sitten Eki keksii siirtyä napsujen keräilijäksi. Hän pörrää kaksoisveljensä pyörätuolissa siellä, missä raha liikkuu ja huolimaton rikas käy pyydykseen. Ja niissä pilkkipaikoissa selviää, kuka on akryylinapsu tai peräti timanttinapsu. Eki on öinen vieras, siisti ja salainen. Näppärästi kuin tiainen Eki napsii ravinnokseen saaliita: pahaa-aavistamattomia pankkiautomaattien asiakkaita. Pian alkaa maa kuitenkin poltella. Ja entä jos nainen kutsuu, saavatko napsut, riidat ja raadot jäädä?”