"Olipa kerran taiteilija, jolla oli tietenkin väripaletti. Eräänä päivänä lokeroissaan olevat värit suorastaan kyllästyivät, kun he joutuivat olemaan koko ajan paikoillaan. Yhteistuumin he päättivät loikata pois paletilta ja katsella vähän maailmaa. Näin he tekivät ja kirmasivat ripeästi juoksuun. Taiteilija Santtu oli aivan ymmällään. Silmät pyöreänä hän katseli juoksevien värien perään."

Tämän kirjan saduissa tulee vahvasti esille erilaisuus, se kuinka ihminen tarvitsee elämässään ihmisen rinnalleen. Näin ihmissuhteitten arvo kasvaa, kun väet, värit ja kansat sekoittuvat. Ihmisen luoja on antanut meille avut toistemme arvostamiseen.

Olen taiteilija, maalaan tauluja, kirjoitan runoja ja suoraa tekstiä. Hyvän kasvualustan sain pienehkössä kylässä, Iijoen varrella, vaarojen, metsien, soiden ja vesien äärellä. Ympäristön rikkaus ja ihmisten suhde toisiinsa kasvatti vahvoja ihmisiä, turvanaan luottamus Luojaan ja ihmiseen.