Neuvostopartisaanit hyökkäsivät 1942 suomalaisten sotilaskotisisarten autosaattueeseen Kuusamossa. Iskussa kuoli kolme sotilaskotisisarta ja kaksi heitä suojannutta suomalaiskorpraalia.

Saattueen suojauksesta vastannut Hjalmar Siilasvuon johtama III Armeijakunta epäonnistui iskun torjumisessa eikä kyennyt saamaan kiinni Koilliskairaan paenneita tihutyöntekijöitä.

Sattumauhrit kertoo Murtovaaran partisaani-iskun vaietun historian. Kirja paljastaa, kuka oli iskun takana ja miten isku tehtiin. Se kertoo murhattujen sotilaskotisisarten viimeisistä hetkistä ja heidän suojaajiensa, III Armeijakunnan epäonnistuneesta partisaanitorjunnasta.

Onnistunut partisaani-isku vaaransi III Armeijakunnan johdon maineen. Se vähätteli omaa vastuutaan ja teki vartiosotilaista syntipukin aloittamalla heitä koskevan poliisitutkinnan määräysten rikkomisesta. Korkeiden upseereiden perusteettomien syytösten kohteeksi joutuivat myös paikallinen väestö ja muut 3.D:n esikunnan alemmat upseerit.

Selustateiden suojaamisesta vastannut III Armeijakunnan huolto-osasto yritti suojautua laiminlyönneistään syyllistämällä uhreja itseään näiden kuolemasta. Sotilaskotisisaret leimattiin ylimielisiksi ja röyhkeiksi suomalaisen eliitin jäseniksi, jotka eivät suostuneet toimimaan sotatoimialueella voimassa olevien määräysten mukaan, minkä johdosta he menettivät henkensä.

Murtovaaran partisaanihyökkäys ovat yhä tänään avoimena oleva rikos. Se jää ikuisesti ajoiksi avoimeksi kolmosmurhaksi, koska Venäjä ei ole halunnut toimittaa murhan tehneitä partisaaneja Suomeen tuomittavaksi.