Aristoteles esittää Taivaasta-teoksessa käsityksensä maailmankaikkeuden yleisestä rakenteesta. Siinä tarkastellaan universumin muotoa, kokoa, ikää, ykseyttä ja taivaankehiä sekä kuun alapuolisen maailman elementtejä ja niiden liikeperiaatteita. Syntymisestä ja häviämisestä käsittelee peruselementtien (maa, vesi, tuli, ilma) ominaisuuksia ja elementtien syntymistä, häviämistä, sekoittumista ja kiertokulkua luonnossa. Kummassakin tutkielmassa Aristoteles arvioi laajasti myös edeltäjiensä näkemyksiä. Teokset loivat perustaa aikoinaan vallitsevalle mutta sittemmin väistyneelle esikopernikaaniselle maailmankuvalle. Ne ovat kuitenkin myös filosofisia tutkimuksia, joissa muotoillaan edelleen ajankohtaisia luonnonfilosofisia peruskysymyksiä.